Tilannekatsaus

Tästä tulee pitkä tarina, sillä niin paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Luettuani aiemmat postaukset huomaan, etten ole edes ensimmäisestä kirurgin luona käynnistä kirjoittanut!

Leikkaukseen valmistautuminen lähti liikkeelle helmikuun viimeisenä päivänä (2017) kun kävin kirurgin juttusilla Tyksissä. Pääsin saman mukavan naislääkärin paikeille, joka oli minut jo aiemmin leikannut tammikuussa 2014. Silloin minulle tehtiin sleeve-leikkaus. Sain painoa pois 35 kiloa, mutta nyt niitä on tullut takaisin niin, että lopulta poissa on vain noin 15 kiloa.

Menin poliklinikalle varautuneella mielellä, sillä pelkäsin hylkäävää päätöstä. Kirurgi oli kuitenkin täysin "minun puolellani". Vaikea närästys, joka tuli ensimmäisessä laihdutusleikkauksessa, on yksi syy uusintaleikkaukseen päässemiseen ja toinen on vaikea liikuntavammaisuuteni - jokainen menetetty kilo helpottaisi oloani. Sain käskyn aloittaa ruokapäiväkirjan pitämisen heti.

Vaikka motiivini pitäisi olla erittäin korkealla, ei siitä mitään kuitenkaan tullut. Siirsin ja siirsin varsinaista aloittamista ja sitten huomasinkin, että seuraava käynti on jo edessä. Tässä välissä kävi niin hölmösti, että missasin ravitsemusterapeutin käynnin. Jostain syystä en sitä muistanut ollenkaan. Sain tietysti korotetun laskun. Olen iloinen, ettei kirurgi tästä hermostunut.

NANOMETRIA JA PH-MITTAUS

Närästyksen vuoksi jouduin huhtikuussa hankaliin tutkimuksiin. Tyksissä lääkärissäkäynnin yhteydessä ruokatorveeni ujutettiin nenän kautta letku, jolla mitattiin happamuuksia ja toinen, jolla tutkittiin nielemistä. Sain syötäväkseni vettä, hedelmäsosetta ja näkkileipää. Lisäksi ruokatorveen jätettiin letku, joka mittaisi vuorokauden ajan happamuutta. Oli erittäin ikävä olla sen kanssa, sillä kurkkua kirveli koko ajan. Minun oli määrä "leimata" mukana seuraavaan laitteeseen syömiseni, lepoajat ja erityiset tuntemukset. Seuraavana päivänä se otettiin pois ja tulos oli kuulemma refluksivaivaa vahvistava.

RUOKATORVEN TÄHYSTYS

Aikoinaan ensimmäisen ruokatorven tähystyksen jälkeen totesin itselleni, että "mikään ei saa minua elävänä tähän enää koskaan suostumaan". Niin vaan olen useammankin kerran joutunut tuohon ikävään tutkimukseen, mutta selvinnyt hengissä! Loppujen lopuksi se on kuitenkin siedettävää, sillä kestää niin vähän aikaa, eikä ole vaarallista. Tämä kirurgini osaa homman hienosti ja nopeasti. Lisäksi hän selittää koko ajan mitä tapahtuu ja kehuu hyvästä suorituksesta!

Kirurgin tapaaminen oli toukokuun lopussa. Päätin, etten murehdi laihtumista tai lihomista, en käynyt edes  vaakalla. Jotenkin arvasin, että painoa on tullut lisää. Kirurgi oli erittäin ystävällinen, totesi vain että noin kilon painonnousu menee "virhemarginaaliin". Kiitos!

Tähystyksessä todettiin edellisen leikkauksen jäljiltä muodostunut pussukka, joka nyt oli isontunut. Lisäksi ruokatorvi oli tulehtunut. Kirurgi totesi, etten tulisi tällä "mahasysteemillä" pärjäämään, joten senkin vuoksi bypass-leikkaus on tarpeellinen. Närästyksen hoitaminen on leikkauksen ensisijainen tarkoitus ja toissijaisesti on hyvä, jos sillä saadaan kiloja putoamaan.

Leikkaus suunniteltiin syyskuulle, mutta kun preoperatiivista hoitajakäyntiä varten ei ollut enää aikoja, se siirtynee lokakuun alkuun. Sitä ennen minun pitää  vielä käydä ravitsemusterapeutilla. Sekin käynti siirtyi kesän jälkeen elokuulle. Noh, on tämä silti nopeampaa, kun kuvittelin leikkauksen menevän jouluun. Eikä minulle sen kummempaa kiirettä olekaan...

Nyt on siis ensisijaisen tärkeää saada painoa putoamaan. Kanta.fi:ssä lukee, että "paino pitää olla laskusuuntaan, eikä saa nousta". Ei siis kuitenkaan mitään kilomääräistä tavoitetta. Olen koittanut pitää syömisen kurissa. On se nyt paljon helpompaa kuin aikoinaan ennen ensimmäistä leikkausta. Kovin kummoisia mielitekoja ei ole, eikä nälkää varsinkaan. Pitää vaan KESKITTYÄ syömiseen ja AJATELLA, mitä syö ja milloin. Vatsalaukkuni on edelleen pieni, enkä syö isoja annoksia, mutta syön vääränlaista. Ruokalautasina käytämme pieniä, lähes leipälautasen kokoisia, enkä sitäkään täytä kuin ehkä neljänneksellä.

Makeat kahvileivät pitää jättää pois ja kahvin juontia vähentää, mikä onkin kyllä jo vähentynyt muutamaan kupilliseen päivässä. Yhdessä työntekijäni kanssa olemme päättäneet keittää puolen päivän aikaan vettä. Hän syö "lämmin kuppi" - keittoa ja minä Nutrilett-keittoa. Heti ensimmäisten päivien jälkeen huomasimme, että olo on paljon parempi kuin pelkän kahvin ja leivän tai pullan jälkeen. Tätä jatkamme.