Ravitsemusterapeutilla

Kävin tänään Tyksissä ravintoterapeutin luona. Leikkaavan kirurgin määräyksestä. Eikä tähän kelvannut paikallinen, vaan pitää ajaa 75 km Turkuun. No eipä mitään, kaunis ilma ja hyvä keli - mikä oli ajellessa. Kerrankin varasin tarpeeksi aikaa, että saatoin ajella ihan nopeusrajoitusten mukaisesti.

Ravitsemusterapeutti tunsi minut, vaikken minä muistanut häntä. On kuulemma nähty useammankin kerran. Edellisen leikkauksen yhteydessä: sekä ennen leikkausta että jälkitarkastuksissa olimme tavanneet. Oikein mukava oli hän. Ei kiukustunut, vaikken ollutkaan saanut YHTÄÄN KILOA pudotettua. Niin kuvittelin keväällä toukokuussa, että aikaa on riittämiin saada vaikka kuinka paljon laihdutettua.

Alkuun en saanut kiinni minkäänlaisesta kontrollista, kun oli aikaa.... Sitten kun tulee se "viime tippa" alan vasta tositoimiin. No, ei sitä kolmessa viikossa saa paljon aikaiseksi. Muutin kyllä ruokailutottumuksia sikäli, että jätin pullan ja keksit pois ja korvasin ne voileivällä. Muutenkin yritin syömistä toppuutella. Se vaikutus ainakin oli, että aika ajoin aloin tuntea NÄLKÄÄ. Yleensä syön jo ennen sitä. Toisekseen on paljon kivampi olo, kun ei ole vatta koko ajan täynnä.

Keskustelimme nykyisestä systeemistäni ja parantelimme sitä. Olin täyttänyt ruokapäiväkirjaa ohjeitten mukaan: kolme arkipäivää ja yksi vapaapäivä. Kohtuullisen oikeat tiedot laitoin, ehkä jokunen välipala jäi merkkaamatta?

Kaikki tarvittavat muutokset kyllä tiedostan: lounaalla kunnon ruokaa, eikä vain leipää. Välipalalle enemmän proteiinia. Maksamakkara on korvattava kokolihaleikkeleellä tai juustolla. Juotava enemmän nestettä päivisin. Iltapalat pienemmiksi. Lisää hedelmiä tai marjoja...

Hyvää sen sijaan oli sopivat ruokamäärät ja oikea rytmitys.

Nyt yritän jatkaa oikeaoppisella ruokavaliolla ja 15.9. menen taas Tyksiin hoitajan luona käymään. Silloin saan ohjeet leikkausta edeltävään eneen. Tällä välillä otetaan verikokeita ja tuolloin saan kuulla niistä tulokset. Sitten lokakuulla on tod.näk. ohitusleikkaus.

Mervi

Maanantaina on hyvä aloittaa - ruokapäiväkirja

Se on vanha vitsi, että aloitan maanantaina. Laihdutuksen, kuntoilun, siivouksen.... Miksi ei heti? Yleensäkin hankalien asioiden aloittamista tulee siirrettyä ja siirrettyä - joskus loputtomiin. Tämänkertaisen projektini olin kuitenkin päättänyt vakaasti, eikä minulla ollut mahdollisuuttakaan sitä siirtää, sillä tämä on lääkärin määräys.

Viime viikon valmistauduin. Söin jokseenkin normaalisti. En kuitenkaan syönyt makeaa kahvileipää lukuunottamatta viikonlopun paria pullasiivua. Söimme "kunnon ruokaa" ja eilen illalla kärvistelinkin vatsakivuissa, kun olin ylittänyt sallitun rajan. Vatsalaukkuni on nimittäin pienehkö edellisen leikkauksen jäljiltä.

Tänään valitsin vanhan, kauniin kirjan ja aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen.

Oletko huomannut, että pelkkä syömisien ylöskirjaaminen laihduttaa? Juu-uh. Sitä valikoi ruokansa sen mukaan, mitä kehtaa kirjoittaa listaan. (Ellei sitten toimi vilpillisesti niin, ettei kaikkea syömäänsä kirjaakaan ylös) Ainakin sitä joutuu miettimään, mitä suuhunsa pistää ja vertailemaan, mikä on sallittua ja mitä kuuluu hävetä.

Näin se alkaa:

Tämä maanantai on hyvä aloituspäivä, sillä minulla on vapaapäivä. Olen kotona koko päivän. Voin siis tarkkailla itseäni, syömisiäni ja muistiinpanojani paremmin kuin vilkkaana työpäivänä. Huomiseksi olen sitten jo hyvin harjoitellut.

Yritän kiinnittää huomiota myös juomisiini, sillä muuta kuin kahvia tulee kitattua aivan liian vähän. Kahvikuppinikin on hyvin pieni. Pahimmillaan olen niin "kuiva" että käyn vessassa aamulla ennen töihinmenoa ja taas illalla. Toisaalta huomaan, että jos hörppään hiukan, alkaakin jano yllättää tämän tästä. Elimistö kai tottuu kaikenlaiseen.

Mitä jos sinäkin alkaisit pitää päiväkirjaa syömisistäsi? Saatat yllättyä!

Mervi