Viime viikon valmistauduin. Söin jokseenkin normaalisti. En kuitenkaan syönyt makeaa kahvileipää lukuunottamatta viikonlopun paria pullasiivua. Söimme "kunnon ruokaa" ja eilen illalla kärvistelinkin vatsakivuissa, kun olin ylittänyt sallitun rajan. Vatsalaukkuni on nimittäin pienehkö edellisen leikkauksen jäljiltä.
Tänään valitsin vanhan, kauniin kirjan ja aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen.
Oletko huomannut, että pelkkä syömisien ylöskirjaaminen laihduttaa? Juu-uh. Sitä valikoi ruokansa sen mukaan, mitä kehtaa kirjoittaa listaan. (Ellei sitten toimi vilpillisesti niin, ettei kaikkea syömäänsä kirjaakaan ylös) Ainakin sitä joutuu miettimään, mitä suuhunsa pistää ja vertailemaan, mikä on sallittua ja mitä kuuluu hävetä.
Näin se alkaa:
Tämä maanantai on hyvä aloituspäivä, sillä minulla on vapaapäivä. Olen kotona koko päivän. Voin siis tarkkailla itseäni, syömisiäni ja muistiinpanojani paremmin kuin vilkkaana työpäivänä. Huomiseksi olen sitten jo hyvin harjoitellut.
Yritän kiinnittää huomiota myös juomisiini, sillä muuta kuin kahvia tulee kitattua aivan liian vähän. Kahvikuppinikin on hyvin pieni. Pahimmillaan olen niin "kuiva" että käyn vessassa aamulla ennen töihinmenoa ja taas illalla. Toisaalta huomaan, että jos hörppään hiukan, alkaakin jano yllättää tämän tästä. Elimistö kai tottuu kaikenlaiseen.
Mitä jos sinäkin alkaisit pitää päiväkirjaa syömisistäsi? Saatat yllättyä!
Mervi
